Syksy saapuu

Tässä blogitekstissä kerron vain hieman omista fiiliksistä ja menoista...

Tuli tuossa käytyä taas kerran rajalla tankkaamassa auto, niin eikös sitten takaisintullessa suomenpuolen tullimies hieman kettuile meikälle. Hänen tietokoneensa ei näyttänyt punaista, vaikka asun Kotkan ns huonolla alueella Karhuvuoressa. Ihmetteli siinä hetken ja että miten voi olla, mut ei siinä mitään. Ei kaikkien tarvitse olla nistejä tms vaikka työtön olisikin.

Sinänsä huvittavaa, samaisella kerralla juttelin siinä jonossa sitten täysin randomin naishenkilön kanssa. Selvisi että hän oli Myllykoskelta ja siinä kertoili omasta tilanteestaan ja kuinka henkisesti kusessa onkaan. Aloin vain miettiä, että miksi juuri minulle niistä kaikista henkilöistä siinä lössissä?

Toki onhan muutama kaveri/ystävä sanonut, että meikällä olisi jotenki ystävälliset kasvot ja asioist kuin asioistakin helppo jutella. Olen sen kyllä huomannut ja toisinaan sitten vahingossa itse puhunut ohi suuni toisen asioita, toistaiseksi olen saanut ne anteeksi... eräs kaveri teki sen vielä suht virallisen oloisesti kun puhuttiin asiasta kesällä.

Toisinaan tekisi mieli lähtä jonkun kanssa kahville tms jonnekkin, ongelma on siinä että heillä joiden kanssaan haluaisi tutustua paremmin niin ei juuri ole aikaa/intoa. Toki yhdelle menin kertomaan suoraan miten hänestä ajattelen, osittain hän ajatteli jopa samoin tai niin olin ymmärtänyt mutta menneisyys estää asiat. On sentään ainakin yksi joka lähtee varmasti aina kahville, jos vain kysyisi... kaverina mukava.

Mut sitten hieman vakavampiin asioihin, ainakin tavallaan.. Tuossa illalla yritin muistella menneitä, enkä saanut mieleeni hetkeä jolloin oisin kokenut toisen henkilön kosketuksen. En halaile juuri ketään tms.... mutta se kosketus josta välittyisi toisen välittäminen, semmoisesta ei ole juuri muistoa. Ehkä kesällä oli, tosin jos oli niin sen todellisuudesta ei voi olla varma.

Jos voisi niin kyllä mielummin ottaisin edes sen hetkellisen välittämisen tunteen tuoman kosketuksen ja sitten häviäisi vaan pois tästä maailmasta. Onhan tämä jo nähty paikka, tavallaan pelkkää uusintaa tiedossa: ylämäkiä ja vauhdikkaasti meneviä hetkiä sekä sitten takaisin pohjalle. Hetken onnellisuus tai ainakin sen kuvitteleminen olisi sen arvoista.

Mutta ei.. tavallaan pelkään, että itse menin pilaamaan ystävyyden erääseen. Aika näyttää, mutta toistaiseksi on näyttänyt huonolta.

Tästä voikin sitten jatkaa kohti uusia pettymyksiä. Kesällä lupasin itselleni että yrittäisin elää hetkessä, olla murehtimatta ja haaveilematta... Toisinaan se jopa onnistuu, toisinaan reagoin päiviä myöhässä asiaan. Mut hei, sentään tähdistä saa seuraa öisin kuhan vain pilviä ei tule eteen.

Kuulumisia

Eipä ole juuri vähään aikaan mitään kirjoitellut saati saanut edes ideaa mistä jotain tekisi, mutta jotain turhaa tähän voisi mietiskellä.

Tuli tuossa edellisenä viikonloppuna tultua taas jelpattua kaveria hänen tilallaan rehunteossa (kärrikuskin hommissa vain). Menihän se aika taas kivasti toista jelpatessa, eikä se työ edes surkeaa ole ja siellä saa hyvää ruokaakin :D Mut nyt heidän lehmillä on talveksi ruokaa, joten homma hyvällä mallilla.

Venäjälläkin nykyään kun auton tankkaa niin työtön säästää siinäkin suht paljon. Toki viisumi jne alkukustannukset olivat hintavia (n. 230e sisältäen 12kk viisumin, tulostimen sekä matkavakuutuksen), mutta jo 6 tankkauskerta oli selvää voittoa (tällähetkellä olisin 300e köyhempi, mikäli Suomessa tankkaisin). Eipä rajalla vielä näy nuo pakotteet, tosin epäilen ettei juuri tule näkymäänkään ellei Euroopan ja Venäjän välit tulehdu pahemmin...

Itselläkin voisi sanoa että edessäpäin näkyy aurinkoa, työpaikka saattaa olla... riippuu kyllä vielä monesta asiasta, mutta lupaavalta näyttää. Auto kyllä ihan pölynen, kun tuli viikonloppuna ajeltua kuivilla heikkateillä.... muut en pese.. vielä :)