Jotkut puhuvat sisusta, että sillä jaksaa ja se vie minne vain mitä haluaa. Mutta onko se näin? Enemmän itsestä tuntuu että vitutus on parempi sitä kuvaamaan.
Esim. Eiköhän aikanaan raskaalla vitutuksella Jussi muuttanut suon pelloksi. Talvi- ja jatkosodassa sotilailla taas oma vitutus kun piti kykkiä poterossa ja odottaa milloin punaset vyöryy ja vie maat.
Monella suomalaisella on varmasti aamuisin vitutus, johtuu se sitten krapulasta, paskata duunista, duunittomuudesta tai jostain. Jotkut kutsuvat sitä sisuksi kun jaksaa painaa päivästä toiseen. Mutta eikös se ole sama asia, vitutus saa veren kiehumaan ja sitten jaksaa painaa vaikka perkelettä hokien.
Suomalaisen Zenin varmaan saavuttaa sitten kun on pelkkää raakaa vitutusta kokoajan päällä, mitkään ilot, surut eivät saa herpaantumaan vaan vitutus pysyisi.
Sisu on enemmän kaunisteltu sana vitutuksesta. Asian näkee vaikka politiikassa, kun kaivataan suomalaista sisua tässä taloustilanteessa niin enemmän vitutusta se on vain aiheuttanut.
