Viinaralliako?

Tuli viikolla tehtyä ensimmäinen tallinnanreissu jossa auto mukana, tosin tälläkertaa ei maissa jaksanut käydä kun laivalta sai kaiken tarpeellisen sekä siten sai auton ilmaiseksi kyytiin. Kaveri lähti vielä mukaan seuraksi sekä että sai ennakkotilattua sopivat tuliaiset.

Matkaa mietin pari päivää, että lähtisikö vai säästäisikö rahat auton korjaamiseen. Tulevaa remppaa kun on etujarrut ja odotin myös ettei takaiskarit/jouset kestäisi matkaa... Hyvin kestivät kuorman :D Tosin nyt on ainakin remonttijuomaa, kun joku vkl korjauttaa ne jarrut... Toimivat vielä, mutta palat ja levyt kohta loppuunajetut... ennen syksyä pakko vaihtaa (talvella kylmä tehdä itse).

Jonotusta oli ihan sopivasti, reilu tunti meni letkassa vaikka oltiin sopivasti etuajassa.

Laivalla huomasi, että autokannet oli aika täys... jopa muutama mopoautokin siellä oli, todnäk hakemassa niilläkin juotavaa. Menomatkalla laivassa ei juuri ruuhkaa ollut. Kaikkialla oli vapaita istumapaikkoja. Tallinnasta takaisin tullessa laiva olikin sitten täysi. Teinit ja nuoriso istui lattioilla juoden tuliaisia tai mässyjä. Yllättävän paljon nuoria n. 15-18v oli siellä... jotka ei viinaa ostan tai kantan, hengas vaan muiden mukana.

 Paksiin laitoin lopulta vain 8 koppaa juomaa, sopivasti mahtui primuu.. ois mahtun viel 16 koppaa ainakin.

Kaikki muut juomat menikin takapenkille/takajalkatilaan, jottei auton painopiste menisi ihan taka-akselin taakse. Mukavampi ajella takaisin kotiin, kun perse ei laahaa maassa.

 Silti perse on hieman matalalla ja keula normaalia korkeammalla.

Eipä se kyllä tullinmiehiä saati poliiseja siinä kiinnostanut kuinka matalalla kenenkin auton perse on. Yhdellä saabilla pakoputken pönttö oli lähellä ettei raahannut maassa kiinni, oli aika roima ylikuorma jos katsottaisiin auton laillista kantavuutta.

Janoisen juomat täksi kesäksi.

Jos talous olisi antanut enemmän periksi niin toki olisin tuonut niin paljon kuin autoon mahtuisi. Nytkin mentiin jo suht lähellä auton maksimi kantorajaa joka on n. 450kg (läski kuski). Mutta noillakin juomilla pärjää kesän yli suht hyvin, toivon ainakin...

Ehkä myöhemmin vielä uudestaan tallinnaan, tukholma kyllä houkuttaisi... mutta epäilen.

Kosteita hetkiä teillekkin, mie ainakin aattelin vietellä.

Joops

Tätä tekstipätkää olen mietiskellyt viimmeiset pari kuukautta. Yrittänyt miettiä asioita hieman joka kannalta ja myös miettinyt että jättäisikö vain tekemättä.

Monella on niitä hyviä ja huonoja kausia elämässään, että se muistuttavat ns vuoristorataa tai loivia mäkiä. Itsellä on nyt tuntunut että on ollut jo pidempi, jyrkkenevä, alamäki. Voisi jopa kuvitella että kohta se pohjakin jo näkyy.

Työhekemuksia on tullut lähetettyä kohta jo puolisen sataa, ei tosin vielä niin montaa, mutta luku ylittää jo sormet ja varpaat. Alkanut miettimään, että jaksaako niihin enää edes panostaa. Muutamaan paikkaan kokeillut ns poikkeavaa tapaa  että eka soittaa, kyselee ja sitten vasta lähettää koko hakemuksen, mutta eipä ole silti saanut edes kutsua haastatteluun. Mut yritetään silti...

Muutenkin ollut semmoinen luovutusfiilis päällä, jossei homma lähde pelittämään tai tulee takapakkia niin alkaa koko mielenkiinto latistua siihen... Kait tuota voisi jo verrata vaikka kakun leipomiseen... taikina vituillee tai uunissa kämmäys niin koko paska vaan roskiin ja olkoon ilman.

Muutenkin on nykyään vaikea löytää mistään mitään iloa, lätkämatsitkin MM2014 (en muista koskaan ennen) niin tuntuivat hälläväliltä, toki netistä suomen pelit katsoin ns sivusilmällä suurimmaks osaks. Päivät on vain sitä samaa puuroa, päivästä toiseen ilman muutosta.

Osittain tää kappale kyl on tähän passeli, kertsi varsinkin: Ei pysty

Mut eiköhän tää tästä, jatketaan samaa puurtamist ja hitaast etenemist. Joskus se aurinko taas paistaa risukasaankin tai sitten salama iskee ja polttaa sen pois ellei sada.

Asioiden aloittaminen & päättäminen

Kuten otsikossa onkin, niin tämä blogihommeli käsittelee jonkin aloittamista ja tavallaan päättämisestä omasta näkökulmasta ja havainnoista.

Kuten te hyvin tiedätte, niin joskus ei vaan saa itsestään irti sitä että tekisi jotain. Oli syy sitten mikä tahansa niin asiaa passaillaan, että huomenna sitten. Toisinaan innostus koko asiaan on niin heikko ettei koko asiaa edes viitsisi tehdä. Syitä on monia vai onko ne vain tekosyitä? Perusasioihin jos miettii niin syyt ovat yleensä tekosyitä. Ei jaksa tiskata tai siivota, johtuen elämän kiireistä, tyylsyydestä tai muuten vaan.

Itsellä on vaiheessa esim. ikkunat pesemättä (ei ole vain jaksanut siirtää pöytää, että saisi ikkunan avattua), pitäis kyl siivota ja pölyt pyyhkii (ehkä samal ku ikkunat pesee), pienoismallikin on vielä vaiheessa (saahan sen tehtyy sit joskus kun saa innostuksen), salillakin pitäisi alkaa käydä kun tätä aikaa tuntuu piisaavan (yksin vain se ajatus tuntuu jännältä mennä uuteen paikkaan ja oma salikokemus on tasan 0). Itse olen omasta mielestä helvetin hyvä esimerkki laiskuudesta, ei vaan saa aikaiseksi tai sitten kun saa niin jotkuut kysyvät et oonko mie kipee? Yllättävää kyllä, autoa jaksaa aina puunata vaikkei se mikään hohdokas olekkaan...

Mutta sitten niitä vaikeampia päätöksiä, joita elämässä tulee vastaan: Uskaltaako tehdä aloitteen, jos on ihastunut vai pelkääkö liikaa vastausta? Työelämässä pidempään ollut, oman asunnon ostaminen/työehtojen pienoinen parannuspyyntö (palkka/työsuhdeauto jne)? Koulutushauissakin on se tietynlainen päättämisen vaikeus, mitä haluaa ja minne haluaa sekä tietenkin että onko edes mahdollisuuksia sinne, näitä liikaa pohtimalla voi olla että homma jäi tekemättä.

Mutta tiivistettynä: asioiden aloittaminen ei aina ole niin helppoa kuin sen kuvittelisi olevan. Oli syy sitten ujous, pelko tai vaikka oma väsymys niin asiat jäävät paikoilleen. Toisinaan saa itseään niskasta kiinni ja tekee asioita, joiden jälkeen on yleensä ns "saanut" olo esim. puhdas ja siisti kämppä (ainakin hetkellisesti).

Mut sen tiedän, että nyt aloitan tiskaamisen.