Itsellä ei ole koskaan ollut suuria haaveita.
En ole haaveillut suuresta menestyksestä, maailmanympärimatkasta,
miljonäärielämästä, julkisuudesta, vuorien valloittamisesta tai
maratonin juoksemisesta, no ehkä puolimaratoonin voisi joskus yrittää.
Mistä minä sitten haaveilin nuorempana? Haaveilin kaiketi ns peruselämästä, rakkaudesta ja mielenrauhasta. Omasta kodista, jossa elää omaa rauhallista elämää. Mielenrauha on haaveistani se, jota en usko koskaan löytävän. Ulospäin voi näyttää niin rauhalliselta kuin haluaa, toki joskus niin onkin muttei se kauaa kestä.
Välillä olen miettinyt materiaalisesti, mitä pitää omistaa että elämä olisi mukavaa: kotiteatteri, kunnon auto jossa viihtyy, kumppani, oma talo... lista olisi kyllä pitkä. Toki monet niistä ovat aika turhuuksiakin, mutta silti niitä vieläkin haaveilen hieman (osan jopa jo saanutkin hommattua).
Nykyinen meno vaan taitaa olla, että yksineläjiä katsotaan taakkana: eivät shoppaile niin kauheasti kuin pariskunnat tai lapsiperheet, näin siis itse olen ymmärtänyt asian. Toki monet yksineläjät ovat aika työnarkomaaneja, painavat duunia kun ei lopulta muutakaan ole ja lomilla sitten tuhlaavat tienistit (näin itse tekisin).
Tää teksti on kyl aika sekavaa... ei oikein saa ajatuksesta kiinni. Mut kaipa ne elämän tavoitteet vaan muuttuu sen elämän aikana. Oli ne sitten rikkauden tai rakkauden metsästystä, tavoite panna jokaista joka tulee vastaan tai sitten vain pärjätä elämässä. Jokaisella on varmasti omat haasteensa, itse yritän vain pärjätä tällähetkellä.
Mistä minä sitten haaveilin nuorempana? Haaveilin kaiketi ns peruselämästä, rakkaudesta ja mielenrauhasta. Omasta kodista, jossa elää omaa rauhallista elämää. Mielenrauha on haaveistani se, jota en usko koskaan löytävän. Ulospäin voi näyttää niin rauhalliselta kuin haluaa, toki joskus niin onkin muttei se kauaa kestä.
Välillä olen miettinyt materiaalisesti, mitä pitää omistaa että elämä olisi mukavaa: kotiteatteri, kunnon auto jossa viihtyy, kumppani, oma talo... lista olisi kyllä pitkä. Toki monet niistä ovat aika turhuuksiakin, mutta silti niitä vieläkin haaveilen hieman (osan jopa jo saanutkin hommattua).
Nykyinen meno vaan taitaa olla, että yksineläjiä katsotaan taakkana: eivät shoppaile niin kauheasti kuin pariskunnat tai lapsiperheet, näin siis itse olen ymmärtänyt asian. Toki monet yksineläjät ovat aika työnarkomaaneja, painavat duunia kun ei lopulta muutakaan ole ja lomilla sitten tuhlaavat tienistit (näin itse tekisin).
Tää teksti on kyl aika sekavaa... ei oikein saa ajatuksesta kiinni. Mut kaipa ne elämän tavoitteet vaan muuttuu sen elämän aikana. Oli ne sitten rikkauden tai rakkauden metsästystä, tavoite panna jokaista joka tulee vastaan tai sitten vain pärjätä elämässä. Jokaisella on varmasti omat haasteensa, itse yritän vain pärjätä tällähetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti