Vastauksen helppous

Tässä on tullut mietyttyä hieman kaikenlaisia turhaa ja turhauttaviakin ja huomannut sen että ilmeisin vastaus on yleensä se oikea. Saman huomannut usein myös koulussa kokeita tehdessä... luota itseesi.

Eli voisin sanoa, että ensimmäinen ajatus on se oikea mikä tulee asioissa eteen on se oikea ja järkevä päätös.

Fiiliksen hiljaisuus

Vaikka koen itseni erakkomaiseksi eli viihdyn toisinaan yksin omissa ajatuksissa tai tekemässä jotain yksin, niin nykyään huomaa sen kuinka eristäytynyt kaikesta on. Tiedä sitten onko se ollut monen eri asian summa vai jotain mitä on tehnyt tai ei ole tehnyt. Kuitenkin koko tämä vuosi 2014 on tuntunut pelkältä taistelulta oikeastaan kaikkea vastaan. Ehkä voitin muutaman taistelun, mutta sodan hävisin tai ainakin siltä nyt on tuntunut sisälläni.

Periaatteessa pitäisi varmaan olla jonkinlainen tunnemyrsky sisällä, mutta ei niin mitään hiljaista ja tyyntä. Onko se sitten se, että sisälläni olen hyväksynyt tilanteeni vai eikö se ole vain mennyt tajuntaani ollenkaan?

Asiat jota alkaa tekemään niin päivän päästä tulee toisiin aatoksiin ja lopettaa koko idean. Kuten se, että ensi viikolla olisi vanhojen tuttujen kanssa lanit jossain korvessa n. 150km päässä. Kk sitten olin heti lähdössä, nyt ei vain ole mitään mielenkiintoa lähtä (saati ostaa pelejä sinne). Sama mielenkiinnon puute on kaikessa mitä yrittää. Parempi luovuttaa kuin edes yrittää, mikä ei normaalisti ole miun juttu.

Ehkä kaikki johtuu osittain siitä kun tuntuu tyhjältä, ehkä hyljätty olisi se oikea sana. Ulkopuolinen kaikesta, mukana vain säälistä tai korvikkeena se viimmeinen vaihtoehto.

Tilanne on...

Ajattelin tässä tekstissä hieman kertoa omasta tilanteestani, elämässä nyt yleensä.

No ensinnäkin tämä vuoden työttömyys on ollut aika korjaan helvetin turhauttavaa. Vuosi sitten elättelin toivoa, että olisin tähän mennessä saanut mm. opintolainan maksettua ja muutenkin elämä olisi liikkunut eteenpäin. Mutta ei... kusisemmassa tilanteessa olen nyt kuin intistä päästyään.

Oma talous, no vuosi työttömänä vaikuttaa siihen ilkeästi. Koskaan en ole ollut ns rikas saati hyvin toimeentuleva, mutta en ole valittanut. Tottui siihen, että kesätöissä sai tienattua tarpeeksi selvitäkseen talven yli ja laskujen maksuun ilman sen leveämpää elämistä (matkustelua/baareissa hillumista jne). Vaikka kesäisin töissä ollessa tuntuikin että se 1600-2000e/kk tilille olikin iso summa niin nopeasti sen huomasi tekevän tiukkaa (mahdollisimman paljon piti säästää opiskeluajaksi), jos vähänkin halusi jotain extraa esim. linnanmäki, ruotsinristeily tai vaikkapa auton korjaamiseen/uusiin renkaisiin (itsellä renkaiden uusinta on 2v sykli).

Opiskelijana sentää sai jostain aina kesätöitä, kun olit opiskelija (halvempaa työvoimaa ja samalla koulutusta). Työttömänä työnhakijana edes pätkäduunin saaminen on kiven takana, tai siltä se minusta tuntuu kun ei edes lähikauppaan kelpaa.

En tiedä onko minut kasvatettu siten ettei pahemmin toisilta almuja/lahjoituksia oteta vastaan. Mutta itsestä ainakin tuntuu pahalta, jos esim. vanhemmat vippaavat rahaa kun on työtön. Opiskelijana sen vielä ymmärsi jos kerran vuodessa tms antoi 50e, mut silloinkin se tuntui jo itsestä pahalta. Vaikka kavereita olen joissain hommissa auttanutkin niin en niistäkään ottanut mitään palkkaa vaikka niin sanoivat. Menihän tuossa kesällä yksi pe-su 12-15h/päivä kaveria auttaen tilahommissa, mutta ei miusta siitä pidä mitään ottaa. Ruokaa sai ettei nälässä joutunut ahertaa.

Ehkä olen sinisilmäinen tms tyhmä, mutta ns ruoka-apu tai varsinkin raha-apu olisi sama kuin menisi kadulle kulhokädessä pyytämään rahaa. Samasta syystä en koskaan laita tai tule edes laittamaan mihinkään kriisiapuun tms rahaa, kuinka pieni osa siitä rahasta edes menisi apuatarvitsiville?

Mut miten muuten elämä luistaa... no voin sanoa että kaveripiiri pienenee kokoajan, osasyynä se etten itse juuri enää missään liiku saati käy juomassa. Mielummin kämpällä ottaa muutaman ja säästää siinäkin muutaman euron. Tällähetkellä olen kiitollinen parille kaverille, kun kysyivät lähdenkö katsomaan Brasilia vs Saksa jalkapalloa. Eipä heistäkään ollut mitään kuulunut pariin kuukauteen, tosin empä ollut itsekkään mitään jutellut, mistä edes keksisi (miten töissä menee?). 

Mutta eipä sitä itse edes voi mitään "mukavaa" ajanvietettä harkita, linnanmäelle jos lähtisi kaverien tai edes tuttavien kanssa niin olisin tylsää seuraa... Ei työttömänä oikein pysty ranneketta saati muutakivaa hommata (tai pystyisi, mutta en osaa elää ettei tilillä olisi edes 100e:n ns hätävaraa), ne rahat vaikuttaisivat suoraan koko kuukauden ns pakollisiin ostoihin (ruoka nyt pääasiassa) ja laskut. Tosin jos myisi auton ja mahdollisesti tämän ns ykköstietokoneen laitteineen, niin sitten tuolla tuella ehkä pärjäisi ja vahingossa jäisi voitolle...

Ehkä yksi positiivinen asia on nyt tapahtunut, hommasin viisumin (toki maksoi kyllä rahaa), mutta viides tankkaus rajan takana olisi kokonaisuudessa plussaa eli pitkällä tähtäimellä se alkaa "tuottaa", kun itsellä sitä aikaa on mitä tuhlata. Asuntojakin katselin pitkin itä-suomea, josko jostai löytyisi sopiva yksiö/kaksio halvalla vuokralla niin sinne voisi muuttaa mutta eipä juuri löydy... tuntunut jo pidemmän aikaa että Kotka alkaa olee nähty paikka, vaikka tosin hetkellisest tuleekin uusii tuttavuuksii jotka kk:n parin aikana sitten häviävät.

Mutta kokonaisuutena, tarpomista piisaa ja samalla yritetään nauttia elämästä edes vähän mikäli mahdollista. Innolla, enemmän pelolla odotan syksyä kun pitäisi autoa saada korjatuksi saati sen vakuutukset maksaa... niiden jälkeen on erittäin jännät ajat tiedossa...

Eräs päivä tässä sain taas piirrustusintoa ja yritin saada hieman tuntemuksia ja fiiliksiä esille....

Back to basics piirros

Työnhakemisen ihanuus or not...

Tässä taas saanut selailla monia työpaikkailmoituksia, useisiin jopa lähetin oman hakemukseni. Jotenkin vain tuo mollin ja firmojen sivujen selailu alkaa masentamaan entistä enemmän, kun sieltä oikeastaan mitään löydy. Nekin muutamat harvat jotka edes vähänkin liittyvät omaan alaan, vaativat helvetinmoisia kokemuksia johtamisesta jne projektien vetämisestä. Sitten taas noihin ns perustöihin ei kelpaa kun on "liian kouluttautunut" ja ottavat mielummin heikommin kouluttautuneita (tai noin ainakin sanottiin, kun hain elektroniikan myyjäksi).

Tässä vuoden aikana mihin kaikkialle olenkaan hakenut saati muistanut pitää kirjaa, niin hakemusten lukumäärä on jo yli 40kpl joista noin puolet oli ns suoraan kelpaavaa kokemattomallekin. Nyttekin hain paikalliseen firmaan, jotka hakivat vuodeksi... Epäilen etten edes pääse haastatteluun, kun en omista trukkikorttia saati kokemusta paperitehtaasta. Taitaa kaikki työturvallisuuskortitkin jne menneet jo vanhoiksikin... työttömänä niitä vaan turha lähtä edes uusimaan.

Vaikka olen aina tavallaan vihannut ns sossupummeja niin alkaa vaikuttaa että siitä tulee omakin elämä... Hakemuksia hakemuksen perään eikä saa edes kutsua haastatteluun, turhauttaa vaan kun oikeastaan mikään muukaan asia ei tunnu saavan mistään tukea.