Vaikka koen itseni erakkomaiseksi eli viihdyn toisinaan yksin omissa ajatuksissa tai tekemässä jotain yksin, niin nykyään huomaa sen kuinka eristäytynyt kaikesta on. Tiedä sitten onko se ollut monen eri asian summa vai jotain mitä on tehnyt tai ei ole tehnyt. Kuitenkin koko tämä vuosi 2014 on tuntunut pelkältä taistelulta oikeastaan kaikkea vastaan. Ehkä voitin muutaman taistelun, mutta sodan hävisin tai ainakin siltä nyt on tuntunut sisälläni.
Periaatteessa pitäisi varmaan olla jonkinlainen tunnemyrsky sisällä, mutta ei niin mitään hiljaista ja tyyntä. Onko se sitten se, että sisälläni olen hyväksynyt tilanteeni vai eikö se ole vain mennyt tajuntaani ollenkaan?
Asiat jota alkaa tekemään niin päivän päästä tulee toisiin aatoksiin ja lopettaa koko idean. Kuten se, että ensi viikolla olisi vanhojen tuttujen kanssa lanit jossain korvessa n. 150km päässä. Kk sitten olin heti lähdössä, nyt ei vain ole mitään mielenkiintoa lähtä (saati ostaa pelejä sinne). Sama mielenkiinnon puute on kaikessa mitä yrittää. Parempi luovuttaa kuin edes yrittää, mikä ei normaalisti ole miun juttu.
Ehkä kaikki johtuu osittain siitä kun tuntuu tyhjältä, ehkä hyljätty olisi se oikea sana. Ulkopuolinen kaikesta, mukana vain säälistä tai korvikkeena se viimmeinen vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti