Tuossa päivällä kun väsäilin vanhempien autotalliin uutta valaistusta (aloitin projektin 2kk sitten ja nyt sain valmiiksi), joo olen laiska :D Niin samalla lonkeroa siemaillen alkoi ajattelemaan vähän omaa elämää ja muutenkin.
Monella kaverilla, oli hän sitten vanhempi, samanikäinen tai nuorempi niin näin omin silmin katsottuna ja ajateltuna tuntuu että hänellä olisi elämä keskimäärin paremmassa jamassa: menoa, vilskettä ja myös paikka vain olla rauhassa. Vai näenkö vain ruohon vihreämpänä toisaalla? Mutta...
Toki, jotkuut ovat myös työttömiä, tai työttömyys uhkaa tai sitten työelämä on turvattu pitkäksi aikaa. Mutta silti.. Kun katsoo heidän elämäänsä sivusta, niin menoa riittää saati että asuntokin on asunnon näköinen jonne kehtaa muitakin pyytää kyläilemään. Oma 36 neliön yksiö on niin selvä opiskelija-/poikamies-asunto kuin voi olla (sänky, tietokonenurkkaus ja pieni sohva, joka aina täynnä krääsää).
Otetaan nyt vaikka tuo asunto malliksi... ne joiden tiedän nyt asuvan omillaan niin asunnot ovat omasta näkökulmasta tai mitä nähnyt niin jopa järkevästi sisustettu, oli tavarat sitten saatu tai itse ostettu. Oma kämppä taas... kaikki kalusteet on saatu lahjoituksina sukulaisilta (paitsi sänky, 3v sitten ostettu), mutta mikään niistä ei ole harmoniassa toisten kanssa.. näyttää kaamealta sekasotkulta vaikka olisi siistiäkin.
Toinen asia mikä tavallaan paistaa on parisuhde tai jokin semmoinen. Onhan sekin tiettyä etenemistä elämässä, että joku pysyy rinnalla hyvinä ja huonoinakin hetkinä. Mut eipä ittel ainakaan pidemmäl tähtäimel, huomannu et 2 vuotta niin siihen se aina kaatuu tavalla tai toisella.. tosin kaikki ovat suht samalla tavalla menneet nurin, joista kyllä on oppia ottanut vaikka reagoiminen oli viimeksi hidasta.
Mutta nyt vaikuttaa että itsellä alkaisi pieni nousukausi, ei alkoholilla, vaan se että sain vihdoin töitä. Sopimuksia ei olla vielä kirjoitettu, mutta palkasta ollaan sovittu ja viikolla olisi pieni perehdytys firmaan. Ja jos työt jatkuvat läpi ensi kesän... ei saakeli sitä rahan palamista. Vihdoin voisi toteuttaa edes yhden haaveen ja ostaa auton, josta jo aikaisemmassa blogissa olen hieman puhunut (semmoinen kiva kaksipaikkainen takapotkunen urheiluauton tyylinen kesälelu).
Kyllähän tuo tuleva työ jo hieman stressaa, osaanko tehdä hyvin saati ollenkaan? saanko jatkoa? Ja edessä häämöttää vielä pieni leikkaus, toki päiväkirurginen mutta viivästyttää työn alkamista parilla viikolla... Leikkaus itsessään ei, mutta sen jälkeinen viikko kylläkin kun tiedä miten sitten nukkua.
Mutta voisi jatkaa vielä muutamalla lonkerolla, saunassakin pitkästä aikaa käväsin (siis puusaunassa). Huomenna takaisin asunnolle ja jatkamaan sitä peruselämää vielä toistaiseksi eli minneen ei mitään kiirettä saati menoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti